Kävin mielenkiintoisella Tuulia Applebyn luennolla Kannuksessa.
Tässä hieman taustatietoa luennoitsijasta. Tuulia Appleby on eläinlääkäri, hän on perehtynyt käyttäytymistieteeseen, tehnyt jonkin verran tutkimuksia ja antaa käytösterapiaa koirille.
Kun koira haukkuu lenkillä, se on oire, ei diagnoosi. Ensin mietitään mistä käytös johtuu, sen jälkeen mikä tunnetila aiheuttaa tämän käytöksen? Mitä koira haluaa? Onko koira pelokas tai turhautunut? Sen jälkeen kun syy on selvillä, voidaan koiran omistajalle antaa ohjeet kuinka toimia tilanteessa. Koulutusohjeet on aina yksilölliset.
Moni koiran omistaja saattaa sanoa ettei koirani pelkää eläinlääkärissä käyntiä. Kuitenkin kun koiran käytöstä katsoo, se kertoo enemmän. Stressin jälkeen on tyypillistä että koira ravistaa - huh huh selvisin - koira rentoutuu. Esimerkiksi silloin kun koira nostetaan alas eläinlääkärin pöydältä, se ravistaa - selvisin.
Kun tiedetään miksi koira käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, sen jälkeen pystytään auttamaan koiraa. Pystytään muokkaamaan tunnetilaa ja käytös muuttuu. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin teoriassa. Täytyy miettikä mikä tunnetila aiheuttaa käytöksen, jotta voidaan pysyvästi auttaa koiraa ja omistajaa.
Monen ongelman korjaaminen vie paljon aikaa. Pelokkaan koiran rentoutuminen vie aikaa.
Koiran ongelmakäytöksen korjaamiseen ei ole pikavinkkejä, välillä voi kuitenkin löytyä konsteja joilla saadaan helpotusta nopeasti. Tunteista ei pääse viidessä minuutissa eroon. Voidaan kuitenkin löytää konsteja joiden avulla koira pääsee purkamaan tunnetta muuhun. Saadaan tunteet siirrettyä jonnekkin muuhun vaikka se ei ole ongelmaan pitkäaikainen ratkaisu. Luenolla oli esimerkki koirasta joka puri hihnaa heti kun remmin lukko oli kiinnitetty pantaan. Koira oli purrut myös omistajia ja kukaan ei oikei halunnut laittaa koiralle hihnaa. Tässä tapauksessa käytös oli sekoitus monista tunteista eikä ongelman korjaamiseen ole pikavinkkiä. Koiraa voidaan kuitenkin ohjata purkamaan tunteensa muualle. Koiralle heitettiin pallo heti hihnan kiinnityksen jälkeen ja näin se voi purkaa tunteitaan palloon omistajan tai hihnan sijaan.
Koirat on sopeutunut kokoajan ympäristöön, sillätavalla ne pysyvät hengissä. Tunteet on tärkeitä. Hengissä selviytyminen perustuu tunteisiin. Miellyttävät tunteen auttaa vahvistamaan, eläin tietää että tämä juttu on ok, turvallinen juttu. Epämiellyttävät tunteet varoittaa jostain mahdollisesta vaarasta. Valitettavasti vaaroja ei aina ole olemassa. Mutta se on tunteiden tehtävä. Jos ei pelättäisi, tapahtuisi mahdollisesti jotain vaarallista.
Eläinten tunteista on tehty tutkimuksia ja nyt tiedetään että eläimilä on tunteita. Aikaisemmin ajateltiin että ne on refleksinomaisia, ei tietoisia.
Turhautuminen tarkoittaa sitä, että koiralla on jotain oletuksia, se esim. kuvittelee että pääsee nukkumaan sänkyyn tai saa pullaa pöydältä. Ihminen luulee että koira saa riittävästi jotain mitä se haluaa mutta koiran kannalta se ei ole riittävästi tai sitä mitä se haluaa. Jos annetaan jonkun tapahtua pentuiässä mutta ei enää sitten kun koira on aikuinen, ei ole ihme että koira turhautuu.
J. Panksepp on eläinkokeissa löytänyt seitsemän tunnejärjestelmää aivoissa. Kun on tietty tunnetila, tietty aivoalue aktivoituu. Nämä ovat evoluutiossa "vanhoja aivoalueita" joiden säilyttäminen on ollut tärkeää koska tunteet ovat selviytymiselle välttämättömiä.
Perustunteista miellyttävät tunteet ont: tavoitteleminen (hajutyöskentely, saalistaminen - itsensä palkitsevia käytöksiä), leikki, seksuaalinen himo, hoivaaminen. Epämiellyttävät perustunteet on: pelko, paniikki (suru, eroahdistus), raivo.
Kun käyätös on itsessään palkitsevaa (kuten hajutyöskentely tai saalistaminen), se tarkoitaa sitä että useampi aivoalue aktivoituu, tämä on hyvin monimutkaista. Kun näitä aivoalueita aktivoidaan, se aiheuttaa miellyttäviä tunteita.
Tavoitteleminen (ihmisellä tämä käytös on uteliaisuus, yritetään saavuttaa jotain) saalistaminen kuuluu tähän tyypillisesti. Tekeminen on se asia mikä tuottaa hyvää oloa. Koirilla hajutyöskentely aktivoi tavoittelemisen ja se tuntuu hyvältä. Kaikki käytös mitä siihen liittyy on äärimmäisen miellyttävää. Hevosella ruohon etsiminen kuuluu tähän tavoittelemiseen eli pelkästään syöminen ei aiheuta hyvää tunnetilaa. Myös ruohon etsiminen tuntuu hyvältä. Jos näin ei olisi, kuolisi nälkään.
Kun bordergollie paimentaa, ei tarvitse juosta sen vieressä antamassa palkkaa jotta se oppisi paimentamaan. Sensijaan on todella haaste keksiä joku asia mikä olisi palkitsevampaa koiralle kuin sen luontainen tarve paimentaa. Mikä olisi niin kiinnostava palkka että käytös saataisiin loppumaan tai muutettua.
On myös aivoalueita joiden aktivoiduttua koetaan pelkoa, paniikkia (surua, eroahdistusta), paniikkikohtauksia (ihmisillä aktivoituu surussa), raivoa ja nämä tunteet koetaan epämiellyttäviksi. Siinä, mikä hoito tehoaa, voi olla eroa riippuen siitä onko taustalla pelko vai paniikki. Pelko ja eroahdistus ei aivoissa ole sama asia. Samat aivoalueet ei aktivoidu silloin.
Tunteet ei myöskään aina ole ääripäitä, voi olla että koira on vain lievästi turhautunut.
Jos on levottomuutta, pelkoa tai fobia (nämä on eri asteita pelko-ongelmasta) se voi mennä pikkuhiljaa paremmaksi tai pahemmaksi. Kun tämä tunne poistuu, tulee tilalle helpotus.
Ilo, riemu, euforia (eri voimakkuuksia) ja kun näitä poistetaan, tulee tilalle turhautumista, vihaa, raivoa. Riippuu persoonallisuudesta ja luonteesta kuinka koira käyttäytyy kun se menettää jotain mikä sen mielestä olisi miellyttävää.
Riippuu tilanteen voimakkuudesta ja pituudesta kuinka koira käyttäytyy. Jos negatiiviset tunteet kestää pitkään, sen sijaan että koira raivoaa ja on kiukkuinen, se voi jossain vaiheessa muuttua masennukseksi.
AGRESSIO
Agressiivinen käytös ei ole tunne, se on käytös. Koira käyttäytyy agressiivisesti koska se on raivoissaan tai peloissaan. Syitä voi olla monia ja taustalla voi olla monenlaisia syitä ja tunteita.
Mistä lähtien agressiivinen käytös on hyökkäävä käytös? Koiralla on paljon eleitä jotka kertoo ettei se esimerkiksi haluaisi vieraan ihmisen tulevan lähemmäs kun sitä pelottaa.
- haukottelee, vilkuilee, nuolee nenää
- kääntää päätä pois
- kääntää kehon pois, istuu ja nostaa tassua
- kävelee pois
- hiipii, korvat takana
- seisoo, kyyristyy, häntä alhaalla
- makuulla, jalka ylös
- jäykistyy, tuijottaa
- murisee
- nappaa
- puree
Nämä kolme alinta on agression portaiden ääripäät mutta sitä ennen koira on monin monin elein yleensä kertonut että sitä pelottaa tai jännittää. Joskus nämä ensimmäiset eleet jää ihmisiltä huomaamatta. On hyvä muistaa myös se että käytöksen taustalla on pidempi kehitys. Muutoksiakaan ei siis voi tapahtua päivässä.
MITÄ TARKOITTAA OPPIMINEN?
Koiran kannalta oppiminen voi tarkoittaa sitä että tuntuu hieman paremmalta, esimerkiksi saa makkaraa, pääsee irti juoksemaan, voi välttää jotain epämiellyttävää. Koira muuttaa käytöksen koska se tuntuu paremmalta. Tunteet muokkaa käytöstä, koira tekee sen mikä tuntuu paremmalta.
Jos esim. näykkäsemällä vierasta -> vieras menee kauemmas -> jännitys helpottaa -> koiran mielestä tämä on kannattavaa koska ei tarvi jännittää ja koira saattaa oppia että varottavat eleet ei kannata (koiralla voi olla kokemus että moni ihminen ei osaa niitä lukea - ei reagoi varoittaviin eleisiin) ja näykkäseminen on tähän ratkaisu. Miksipä siis jatkossa "tuhlata" aikaa varoittaviin eleisiin vaan sama käydä suoraan toimintaan joka tehoaa.
Kun koiran koulutuksessa käytetään palkitsemista, koiran on parempi olla ja käytös muuttuu. Koira tekee sen toivotun asian koska sen on parempi olla. Koiraa voi palkita eri tavoin.
Käytetään rankaisua koska ei esimerkiksi haluta että koira uudelleen menee varastamaan pöydältä, koiran mielestä rankaisu oli epämiellyttävä ja se ei halua joutua uudelleen samaan tilanteeseen, käytös vähenee.
MIKSI KOIRA OPPII?
Koira oppii koska käytöksen muutos kannattaa. Se saa jotain miellyttävää tai voi välttää jotain epämiellyttävää. Tähän liittyy aina tunteet ja tunteilla on väliä. Jos palkitaan - on parempi olla - käytös lisääntyy. Jos rankaistaan - on pahempi olla - käytös vähenee.
Positiivinen vahviste - hyvä asia lisääntyy (esim. koira saa makupalan)
Negatiivinen vahviste - paha asia loppuu (esim. hihna ei kiristä enää)
Positiivinen rankaisu - paha asia alkaa (esim. sitruunapanta suhauttaa hajua)
Negatiivinen rankaisu - hyvät asia loppuu (esim. makupala menee piiloon)
Kun koiralta otetaan pois jotain mitä se haluaa, seuraa turhautumista. Aivan kuin meillä ihmisillä kävisi jos tiedät että saat kuukauden ensimmäisenä päivänä palkan, sitten tulisi tieto ettet saakkaan, ilon tilalle tulisi tuhautuminen.
Jos koira pelkää jotain ja se otetaan pois, tulee tilalle helpotus. Meillä ihmisillä käy tässäkin sama asia. Esimerkiksi ajat liian lujaa ja tulee poliisi vastaan ja pysäyttää. Poliisi katsoo kuitenkin tälläkertaa läpi sormien ylinopeuttasi ja saat jatkaa matkaa ilman sakkoja. Pelon tilalle tulee helpotus.
Ilo ja turhautuminen sekä pelko ja helpotus kulkee käsikädessä. Jos käytät palkitsemista, positiivinen vahvistaminen tuottaa iloa ja negatiiviinen vahvistaminen (jonkun pelottavan poistaminen) tuottaa helpotusta. Näillä kahdella on eroa.
Aivot toimii aina välittäjäaineiden kanssa. Tietyissä tilanteissa vapautuu aina tiettyjä välittäjäaineita ja niistä seuraa tietty olotila.
Positiivisessa vahvistamisessa vapautuu dopamiini ja opioidit.
Negatiivisessa vahvistamisessa vapautuu dopamiini, opioidit, noradrenaliini/adrenaliini ja serotoniini.
Rankaisussa vapautuu noradrenaliini / adrenaliini (ja sillä on vaikutusta CRH:n) CRH säätelee stressihormoonia.
On eroa mitä koulutusmenetelmää käyttää ja mitä välittäjäaineita aivoissa vapautuu.
On syytä välttää positiivista rankaisua useimmissa tilanteissa koska agressio voi ilmaantua kouluttajaa/omistajaa/muita eläimiä kohtaan. Voi tulla esiin myös siirretty agressio, eli eläin kohdistaa agression lähimpään kohteeseen koska ei pysty kohdistamaan varinaiseen ärsykkeeseen. Eläin ei tiedä mitä siltä halutaan! Tätä ei kannata käyttää jos on muita keinoja.
Esimerkiksi jos koira rähjää hihnassa vastaantuleville koirille ja pelkää vastaan tulevaa koiraa -> kiristät hihnaa tai nykäiset hihnasta -> paine kaulalla lisääntyy -> koiran tunnetila pahenee -> koira ei pääse tunteesta eroon joten sen on pakko jollain tapaa purkaa tilanne -> koira haluais puraista toista koiraa mutta koska ei pääse sitä tekemään -> siirtää agression ja puree omistajaa.
Sama voi toistua vaikka eläinlääkärissä. Koiralle pistetään rokotetta ja omistaja vakuuttaa ettei koira pure. Koira kuitenkin pelkää pistämistä ja omistaja pitää kiinni. Juuri silloin kun eläinlääkäri pistää, koira haluaisi päästä pelottavasta tunteesta eroon, eläinlääkäri on nopsa ja vetasee kädet pois. Koira puree omistajaa. Koira siirtää agression omistajaan silläkertaa.
Kun käytetään positiivista rankaisua, silloin ei kerrota vielä koiralle mitä sen pitäisi tehdä, mitä sen haluttaisiin tekevän. Koira vain tietää mitä sen ei toivota tekevän.
Tehokas rankaisu koiralle on omistajan huomion pois ottaminen, koiran näkökulmasta välillä erittäin tehokas rankaisu koska koira on sosiaalinen ja haluaa huomiota.
Kouluttamisen tavoite pitisi olla se, että koiran on helppo ymmärtää mitä siltä halutaan. Tavoitteena pitäisi olla se, että kuinka eläin helpoiten hoksaa mitä siltä halutaan.
Koulutuksessa halutaan että koiran on hyvä olla, halutaan positiivista vahvistamista. Käytetään paljon makupaloja koska koirat syö luonnollisesti ja mielellään kun ne on terveitä. Sekin vaikuttaa kuinka me itse ajatellaan asioista. Jos me ajatellaan että koira tekee vain makkaran edestä asioita, se todella tekee sen vain makkaran edestä. Vaikka useimmiten käyttäisi tiettyä palkkaa, voi välillä kokeilla jotain muutakin. Kouluttamisessa vaikuttaa myös se, missä tunnetilassa eläin on.
TUNNE-EHDOLLISTUMINEN
Tunnetila ja tapahtuma yhdistyy. Mitä enemmän tunteita on pelissä, sitä enemmän tätä tapahtuu.
Tunnepohjaiset asiat jää erittäin hyvin mieleen. Jos koira on peloissaan kun se oppii jotain, jatkossa kun se tekee samaa asiaa muistista nousee pelko esiin. Pelon tunteesta on äärimmäisen vaikea päästä eroon. Jos koira on iloinen kun se oppii istumaan käskystä, istuu se jatkossakin käskystä koska se on niin kiva tunne.
Tärkein edellytys oppimiselle on turvallisuuden tunne erityisesti pentuiässä!
KOULUTTAMINEN
Tavoitteena on että koira olisi kokonaisvaltaisesti tasapainossa. Fyysisesti terve, henkisesti tasapainossa. Koiran elämässä voi olla välillä jännittäviä hetkiä mutta täytyy pystyä myös rentoutumaan. Koiran ei tulisi olla kokoajan peloissaan tai turhautunut.
Autonominen hermosto on se osa hermostoa joka hoitaa asioita automaattissesti (hengitys, ruuansulatus jne). Autonominen hermosto voidaan jakaa kahteen osaan. Sympaattinen hermosto ja parasympaattinen hermosto. Kun koira on valppaana (koira näkee toisen koiran) se on valmiina reagoimaan mahdolliseen vaaratilanteeseen - sympaattinen osa aktivoituu ja antaa energiaa hoitaa tilanteen. Kun koira meneekin ohi, se olikin tuttu koira, aktivoituu parasympaattinen hermosto ja koira rauhoittuu. Nämä ei voi toimia yhtäaikaa. Koulutuksella vaikutetaan hermostoon.
Kärsivällisyys tuottaa monesti ongelmaa. Ylikierroksilla ei pysty odottamaan. Tämä kuluttaa koiraa ja omistajaa. Koiralle voi opettaa itsehillintää jotta se olisi kärsivällisempi. Yksi keino on antaa koiralle tilanteita jolloin se itse löytää ratkaisun. Esimerkiksi sillä, että odottaa rauhallisesti, tulee saamaan sen tavoitellun asian.
Kun antaa ruokaa, voi odottaa että koira istuu ja vasta sen jälkeen koira saa ruuan. Koira oppii että kun istuu, ruoka tulee. Tätä voi käyttää myös muissa tilanteissa. Esimerkiksi koiraa pyydetään istumaan ennen kuin ulko-ovi aukeaa (tätä ei kannata harjoitella jos on kiire...). Koira odottaa ulospääsyä ja on sisäisesti hyvin jännittynyt. Ei anneta koiralle mitään käskyä -> odotetaan että koira istuu -> ovi aukeaa -> koira hyppää samantien ylös -> ovi menee välittömästi kiinni -> ei edelleenkään anneta käskyä, odotetaan että koira istuu uudelleen -> kun koira osaa odottaa lupaa vaikka ovi on auki, se saa mennä. Tällä koulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa että minä päätän mitä koira tekee, vaan tässä koira oppii itsehillintää ja ratkaisemaan ongelman.
OPERANTTI EHDOLLISTUMINEN
Operantin ehdollistumisen perussääntö: käytös - seuraus - oppiminen
Koira oppii ihan kokoajan, silloinkin kun kouluttaja ei ajattele. Oppimista tapahtuu aina.
Otat kepin maasta -> heität sen koiralle -> koira hakee ja tuo kepin sinulle. Jos haluat tätä, anna palkka. Ellet halua, älä palkkaa heittämällä keppiä uudelleen. Me usein mietimme ketjussa vain palkkaa tai vahvistetta jolla vahvistan käytöstä. Mutta kaikki mikä tuntuu koirasta hyvältä, vahvistaa sitä mitä on sitä ennen tapahtunut. Palkka ei ole pelkkä makkara. Kaikki se mitä tapahtuu ennen miellyttävää palkkaa, vahvistuu. Jossain kohtaa pelkkä tekeminen on kivaa, koira tekee sen aidosti mielellään ja se on palkitsevaa. Käytös vahvistaa sitä mitä sitä ennen on tapahtunut. Millaisella mielialalla koira on ennen kuin heität kepin? Heittämisellä vahvistat sitä mitä koira teki ennen kepin heittoa. Haluanko tätä oikeasti? Haluanko lisää tätä mielentilaa?
PELKO
Usein puhutaan vain pelosta vaikka on erityyppistä pelkoa.
Koiran mielestä on tulossa pelottava asia (toinen koira, auto, lapsi) tyypillisesti koira kiinnittää huomiota. Reaktio on yleensä looginen. Riippuen siitä kuinka pelottava tai äänekäs asia on, sen suurempi reaktio. Mitä lähemmäs koira tulee, sitä enemmän se reagoi. Reaktio on suhteessa pelottavaan asiaan.
Mutta mikä on se kohta jossa tulisi kouluttaa? Koira lähestyy vierasta ihmistä tai jotain pelottavaa asiaa. Kun pelottava asia on kaukana, koiran haluaa lähestyä, haluaa katsoa. Kun ollaan tarpeeksi lähellä, alkaa varovaisuus ja vältteleminen. Koiran tekisi mieli mennä muttei tiedä menisikö sittenkään. Sitten vältteleminen voittaa ja koira ei uskalle mennä lähemmäs. Jos koira pystyisi, se menisi pois.
Koulutuksessa liikutaan sillä alueella, että täytyy tunnistaa mikä on sopivasti ja mikä on liikaa. Vaaditaan pientä stressiä jotta asialle voidaan tehdä jotain. Missään nimessä ei saa ylittää sitä pistettä jonka jälkeen koira haluaa pois tilanteesta ja koiraa ahdistaa liikaa, koska sitten lisätään pelkoa. Avainasemassa on yrittää tulkita elekieltä ja päätellä missä mennään. Pelko on käyttäytymisen motivaattori. Pelko on syy hyökkäävälle käytökselle.
AHDISTUNEISUUS
Välttämättä ympäristössä ei ole mitään vaarallista. Koiran päässä voi kuitenkin olla aavistus siitä, että jos menen lenkille ja jatkan matkaa, sieltä voi tulla joku toinen koira vastaan. Se aiheuttaa jo ahdistusta. Jos tämä yleistyy, koiran koko elämä voi olla hyvin hyvin pelottavaa. Koira voi pelätä raketteja ja on yhdistänyt sen pimeään. Koira voi alkaa pelätä pimeää, jos menen pimeällä ulos saattaa tulla raketteja. Tämä on haasteellisempaa kouluttaa pois. Tässä kohtaa voi olla että tarvii miettiä jo tarviiko koira jotain lääkkeitä kouluttamisen tueksi.
Koira voi olla niin pelokas ja epävarma ettei se uskalla puolustaa itseään. Ja sitten taas kun tulee enemmän itsevarmuutta, uskaltaa puolustaa itsseään. Pelko voi olla välilllä jarru ja välillä kaasu. Tämä voi olla myös ongelma silloin jos koiralle käytetään lääkitystä koulutuksen tukena. Jos koiralle annetaan lääkettä joka vähentää pelkoa, se saattaakin yhtäkkiä puolustaa itseään.
FOBIA
Fobia on sairaus. Aivotoiminnassa on isoja muutoksia. Tämän voi erottaa sillä että koiran reakti on aina joko tai. Aina täys paniikki, koira ei enää katsele vain varovaisesti. Kun koira ei näe pelottavaa asiaa, kaikki on ok. Kun koira aavistaa että voisi tulla jokin pelottava asia, on täys paniikki vaikkei se välttämättä ole totta onko pelottavaa asiaa olemassakaan.
PELKOREAKTIO
Jos mahdollista, koira mielellään välttelee pelon aiheuttajaa ja piiloutuu
Jos koira on remmissä eikä ole mahdollista paeta, se puolustautuu
Koira jähmettyy paikoilleen, on peloissaan, ei liiku, toivoo ettei kukaan muukaan huomaisi (tätä käytöstä ei nähdä koirilla niin paljon kuin kissoilla)
Koira yrittää kaikkensa ettei tulisi ongelmia, nuolee ja on iloisen oloinen mutta välttää tilannetta ja flirttailee
Mitä enemmä pelkää, sitä pahemmaksi se menee ajan kanssa. Aivoreaktiot aktivoituu. Eri lajeilla on eri asioita mitä ne pelkää synnynnäisesti.
Kipu aktivoi aina automaattisesti pelkoreaktion aivoissa. Aivoalueet jotka aktivoi kivun ja pelon on niin lähekkäin että kumpikin aivoalue aktivoituu. Reaktion voimakkuus riippuu siitä kuinka vahva tunnetila on. Kun koira on todella peloissaan, se peittää kivun. Adrenaliini on niin koholla että koira ei tunne kipua. Tästä esimerkkinä voisi olla se, että koira ei onnu kun se tulee eläinlääkärille ontumisen takia koska pelkää niin paljon että peittää kivun.
Kipuun voi turtua ja ehdollistamisella sen voit ehdä valitettavasti myös kannattavaksi.
Tiettyyn pisteeseen asti aivot sietää kipua. Ja taas toisaalta aivot voi herkistyä niin että pienen pieni kipu tuntuu isommalta.
Jos kivulias asia joka on aiheuttanut pelkoa, tehdään jatkossa väkisin, lisätään vain pelkoa.
Pelosta ei pääse koskaan täysin eroon aivotasolla. Pelosta on aina muistijälki aivoissa. Pelko voi aina tulla uudelleen esiin mutta voidaan nostaa todennäköisyyttä että se ei tulisi esiin. Muutetaan pelottavan asian reaktio eli kuinka eläin reagoi. Pelkoreaktio voi tulla joskus yllättävissäkin tilanteissa esiin.
Koiralle voidaan opettaa muuta käyätöstä jota se tekee epämiellyttävän asian aikana. Tekeminen on niin kivaa että koira unohtaa mitä muuta tapahtuu juuri sillä hetkellä. Tätä voi etukäteenkin harjoitella.
ÄÄNIPELKO
Koiralla on kaksi erityyppistä äänipelkoa. On tavallinen äänipelko joka on opittua.
Sitten taas joillain koirilla on geneettisesti suurempi alttius kovien äänien pelolle. Koiralla ei tarvii olla koskaan mitään huonoja kokemuksia, se vaan pelkää ääntä. Joskus tämä geneettinen äänipelko ei tule heti nuorena esiin, se voi tulla esiin vasta kolmevuotiaana. Jos on geneettinen alttius äänipelolle, sitä on todella vaikea saada kouluttamalla pois.
Haaste on siinä, että jos haluaa päästä eroon pelosta, täytyy tietää mikä pelon aiheuttaa.
Pennuille traumaattiset kokemukset jää erittäin hyvin mieleen varinkin jos ne tapahtuu alta 5 tai 10 viikon iässä. Ne aivoalueet ei ole vielä kehittynyt jotka pystyy käsittelemään pelkoa. Mitä nuorempi pentu on, sitä herkempi se on kaikelle. Se oppii sekä hyvässä että pahassa nopeammin.
Pelon sammuttamisessakin on haasteensa. Koira on koulutettu ettei se pelkää enää aiemmin pelättyä asiaa. Kaikki on hyvin mutta yhtäkkiä voikin tulla eteen joku asia joka laukaisee muiston ja pelkoreaktion. Haju on koirille tärkeä asia ja haju voi laukaista helposti muiston aivoissa.
RAIVO-JÄRJESTELMÄ
Raivo koetaan yleensä epämiellyttäväksi. Joskus raivoon voi tulla mukaan osia jotka on itseasiassa palkitsevia. Kun koira puolustaa itseään, se että pärjää ja selviytyy tilanteesta voi olla palkitsevaa ja voi aiheuttaa sen että koira hyökkää jatkossakin.
Saalistaminen ei aktivoi raivo-järjestelmää. Vaikka kissa vaanii hiirtä ja ravistaa sen kuoliaaksi, se ei ole agressiivista käytöstä. Kissa ei vihaa hiirtä vaan käytös on palkitsevaa.
Tässä minun muistiinpanoni luennolta. Jotain oleellista olen voinut unohtaa ja taas toisaalta jotain olen voinut ymmärtää väärin. Herättikö tämä sinussa ajatuksia? Kommentoi halutessasi.
